keskiviikkona, syyskuuta 18, 2013

TAPISEERAAMASSA


TAPISEERAAMASSA

tee-se-itse-painajainen


Syys on selkeästi innoittanut ihmiset sisustamaan ja hienosäätämään kotejaan. Ympärillä roiskitaan maalia, porataan pintoja ja ripustellaan tauluja seinille. Tänään olin auttamassa ystävääni ripustamaan hitusen isompaa kuvaa, kuvatapettia.

Olen tapetoinut kuvauksiin ja teatteriin miljuuna-kriljuuna kertaa ja kehittänyt melko vahvan tapetointi-itsetunnon. Aina on onnistunut, pikku rypyt ja repeämät on paikattu huomaamattomaksi käden käänteessä. Ilmaannuinkin paikalle leuka pikkiriikisen laajassa yläkulmassa muutamia alustavia neuvoja heitellen. Juu paklataan vaan reiät ja jes, maalia vaan avoimiksi jääville sivuille. Jaeikuhommiin.

Tapetti oli (on kyllä edelleenkin) hieno riikinkukkoaiheinen kuva kiinalaisesta maalauksesta, kokoa sillä oli riittävästi. Siitä sitten liisteriä seinään ja kuvaa asentamaan.

(Tähän väliin vielä selittelyt ja pahoittelut huonolaatuisista kännykkäkuvista. Oli minulla kamera, vaan virtaa akussa ei.)





Ensimmäinen pala solahti kauniisti halutussa kulmassa seinään ja kaikkia vielä hymyilytti. Kahden sekunnin jälkeen alkoi suunpielet käpristyä tapetin mukana. Se rypistyi silmissä, kuin myös alla oleva paksu paperitapetti. Noooh, kyllä se siitä oikenee, kun antaa vähän aikaa levätä. Uutta vuotaa viereen.


Niin, no ei, vielä pahemmaksi kuprahti seuraava osio. Alkoi vimmattu arvonta, vetääkkö molemmat vielä irti ja seinään maali, liisteröidäkö akuutisti myös päälipuolelta tasapuolisuuden vuoksi vai antaa kaiken olla. Pistää sudit sankoon ja keittää kaffet.

Pienen riipimisyrityksen jälkeen päädyimme seuraavaan vaihtoehtoon. Päälle vaan liisteriä ja märkää rättiä, ryppyjen taputtelua ja ruokatauko.


Tauon aikana liisteri imeytyi ja sulautui tapettiin ja niihin alla oleviin kolmeenkymmeneen kerrokseen viimevuosituhannen seinäpaperia. Homma alkoi näyttää jo lupaavalta. Lisää liisteriä ja ryppyjä rututtaen.




Pala palalta kuva kiinnittyi ja saumat osuivat kohdilleen. Täytyy sanoa, etten ole eläessäni törmännyt vastaavaan vaikeuteen. Olen tapetoinut kaikenlaisille pinnoille kaikenmaailman hötylätapetteja, mutta tämä oli ylivoimaisesti haastavin. Ei pelkästään syystä, että tapettisuikaleet kiinnitetään poikittaisasennossa. Vuota venyi sekunnissa kostuttuaan. Ihme vetkula.

Painajainen, joka lopulta muotoutui, ei huonoksi eikä nätiksi, vaan hyvin uljaaksi seinäksi. Oikea ruma riikinkukonpoikanen. Pienet rypyt sulautuvat kuvaan ja sopivat varsin hyvin sen henkeen. Hyvä tuli, sielukas.

Riikinkukkoja ja muita innostavia tapetteja muunmuassa täältä: www.designyourwall.com


3 kommenttia:

  1. Mielettömän upea tapetti! Oih. ^^ (Mutta ei käy kyllä teitä tapiseeraajia kateeksi, voin kuvitella sen kylmän hien joka otsalle on noussut ensimmäisten ryppyjen myötä. :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitti kyllä koko prosessin ajan. Onneksi ystävälläni on suuri sydän ja varsin venyvä huumorintaju. Täytyy pian mennä tarkastamaan kuivunut lopputulos.

      Poista
  2. Ooh, on se kyllä hieno!! Ja varmasti toimis hienosti kuvaustaustana ajatellen niitä kuvia, joita sitten joku päivä otetaan... :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistä . Thanks for the message