maanantaina, syyskuuta 09, 2013

KOTIA KUOSIIN I

KOTIA KUOSIIN I


Olemme muuttaneet lähes vuosi sitten nykyiseen kotiimme ja sisustaminen on jäänyt siinä muiden kiirusten ja hommailuiden lomassa vähän niin ja näin. Nyt elämän siirtyessä taas ilmojen kylmetessä sisätiloihin, on asunnon ilme sivaltanut vasten kasvoja. Hyi. Vähintään lipasto olisi saatava tuolle kasvavalle epämääräiselle nippelinuppeli-paperi-kasalle. 

Lauantaina oli tarkoitus mennä ilmaisbussilla erääseen huonekalusupermarkettiin ostamaan wokkipannu ja se kaiken pelastava lipasto. No, jo pysäkillä tuli selväksi, ettei hyrräävä ihmismassa tiedä hyvää ja bussin saapuessa paikalle ennuste kävi toteen. Ihmiset, voi ihmiset. Juoksuaskelia, taklaamisia, hivuttautumisia sivusilmällä tarkastaen ettei kukaan huomaa, röyhkeää kädet-selän-takana-pujottelua epämääräisessä jonon kaltaisessa muodostelmassa. Asia kävi hämmästyttävän selkeästi ilmi, että meillä ei ollut mitään asiaa tuohon ilmaismatkaan. Menkööt ne, joilla sinne moinen hinku.

Kahville siis ja miettimään uusia kuvioita päivään. Jostain oli aloitettava. Marssimme kauppaan ja ostimme sen hiivatun wokkipannun, josta olin itkenyt sisäänpäin jo muutaman kuukauden (oikeasti vuoden). Jos se oli noin helppoa, niin uskaltauduimme revittelemään makuuhuoneen maalausajatuksella, joka oli piileskellyt päivittäin mielessä (en ole saanut aikaiseksi valita väriä, jotain myrskynsinisen ja saven väliltä). Seuraavaksi työhuoneelle siis maalivaraston tsekkaukseen ja lupa vuokranantajalta. Erinäinen valikoima maalia olikin säilössä aikaisemmilta projekteilta ja kas, niistähän hyvän seoksen sai. Valkoista, vähän sinistä, mustaa liitutaulumaalia ja harmaata struktuurimaalia savimaista pintaa antamaan, uusi sävy: sinitarra! Maalasimme yhden seinän ja siitä tuli hyvä, paras. Alle peittyi karmivasti aavistuksen kiiltävä nyppylälasikuitutapetti. Vetelin sudilla epätasaisesti paksua maalia pintaan ja tulos on savisen sumuinen, erittäin matta. 

Riivimme kotona kaikki tavarat paikoiltaan ja kunnon putsauksen ja uudelleensijoittelun myötä asunto alkaa näyttää paremmalta. Tämähän tosin sai aikaan sen, että nyt muutama muukin asia kaipaa maalipintaa ja uudistusta, mahtavaa!

Koko homma taas muistutti siitä, kuinka helppoa asioiden tekeminen on. Maalaamisen ajattelu vie päiviä tai viikkoja mutta itse työ kaksi tuntia. Jos menee pieleen ja väri on väärä, niin kaupasta saa valkoista.

6 kommenttia:

  1. Se on kyllä niin valitettavan totta, että tuumasta toimeen on aina se pisin matka. Mutta seinä näyttää hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jännä miten asioiden pähkäily on niin raskasta ja vie energiaa vaikka sen asian tekeminen veisi vain hetken. Seinä on kyllä hyvä, kiitos. Täytyy ottaa parempia kuvia koko sisustusprojektista jahka tältä häseltämiseltä ehdin.

      Poista
  2. Aah,ihan mahtava tuo väri,Tykkään! Jotenkin viehättää aina semmoiset sävyt,jotka on sekoitus vähän kaikkea,mutta silti harmonisia(ja yleensä kylmiä sävyjä). Ja niillehän ei tosiaan ole valmiita nimiä. Sinitarra on kyllä hyvä oivallus tuolle värille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IIh! Epävärit ja itseasiassa kaikki muukin luokittelematon on yleensä parasta :)

      Poista
  3. Ja minä kun luulin, että tuolla huonekalusupermarketissa on ahdistavaa! Tunnelmaan näköjään pääse jo "jonottamalla" välineeseen, joka vie kohti tuota painekattilakeidasta ;)

    Tuo sinitarra on just hyvä!

    VastaaPoista
  4. Kyllä, on sielläkin. Ehkä tuo bussimatka on jonkinlainen esiasteen testi. Jos siitä selviää hyperventiloimatta, on marketin läpijuoksu jo paljon helpompaa. Toisaalta vastassa on se pahin: Vieläkö mahtuu viimeiseen takastulobussiin ja istumapaikan taistelu lihapullien ja pehmiksen voimin.

    VastaaPoista

Kiitos viestistä . Thanks for the message