maanantaina, syyskuuta 16, 2013

TYÖHUONEELLA

(Göran.)

TYÖHUONEELLA

ei päätä kiristä

korkeintaan vastavalmistunut panta


Piiitkästä aikaa pääsin veivaamaan koruja työhuoneelle, eli maanalaiseen kellariin minne ei päivänvalo paista. Se on mystinen paikka, jossa aika ei suinkaan pysähdy vaan sujahtaa äkisti kuin livakka hylje. Läksin tekemään nahkapisarakoruja, jotka ovat jo ihan kivasti herättäneet huomiota. Selkä kyyryssä napsuttelin tippoja irti nahasta ja nautin elämästä. Nipsuttelussa ja napsuttelussa on jotain varsin terapeuttista vaikkakin se vaatii järkälemäisen keskittymiskyvyn ja  vankkumattomat istumalihakset. Tämä työvaihe pitäisi teetättää ihmisillä, jotka kovaan ääneen ihmettelevät käsityön hintaa.

Liiman kuivuessa näpsyttelin ja räpsyttelin parit valokuvat pöydältä. Kovin usein ei tätä sekamelskaa tule katseltua sillä "näyttääpäs hauskalta"-silmällä. Useammin pitäisi.









Siinä aikani riehdottua ja kaulakorun mallia vatvottua, päätin tehdä myös hiuspannan. Siitä tuli huippu.
Ei tästä napsuttelusta tule loppua. Hyvä niin.


Käyttämäni nahka on kierrätettyä ja koska olen järjettömän onnellisessa asemassa työhuonekumppanien suhteen, tulee suurin osa nahkasilpusta Hernén ylijäämäpaloista. Kannattaa muuten tutustua tähän naiseen ja tuotemerkkiin! www.herne.fi


2 kommenttia:

  1. Ihana panta! Ja ihania kuvia, yleensä pienissä yksityiskohdissa onkin yhtäkkiä paljon kaunista, vaikkapa juuri siinä työpöydän sekmelskassa. Ah.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Siellä kelmeessä valossa tulee aika harvoin keskityttyä mihinkään muuhun kuin työn alla olevaan näpräämiseen. Ehkä ihan hyvä haaste ottaa joka päivälle, ympärillensä katseleminen nimittäin.

    VastaaPoista

Kiitos viestistä . Thanks for the message